Taikatalvi

Tove Janssonin kirjoittama Taikatalvi osui käteeni valitessani kirjoja lukupäiväkirjaan. Valinta oli helppo, sillä sydämeni on aina sykkinyt muumeille. Kirjoihin en kuitenkaan ole aiemmin tutustunut, joten jo olikin korkea aika. 

Kirja alkaa muumipeikon herätessä talviuniltaan, eikä hän kykene enää nukahtamaan uudelleen. Todettuaan muiden herättämisen toivottomaksi, lähtee muumipeikko ulos. Ulkona muumipeikko on aivan yksin, kunnes kohtaa Tuutikin. Tuutikki auttaa häntä sopeutumaan talveen omalla tavallaan. Samaan aikaan seurataan tarinaa myös Pikku Myyn talvesta. Myylle talvi on tuttua aikaa, eikä hän turhaan arastele sitä. Muumipeikko puolestaan on aluksi kovin ihmeissään. Pian uteliaisuus voittaa pelokkaan mielen, ja talvesta löytyy myös hyviä asioita. Loppujen lopuksi Muumipeikko on ensimmäinen muumi, joka kohtaa kaikki vuodenajat. Talven aikana eteen on tullut monenlaisia seikkailuja, jotka ovatkin kasvattaneet Muumipeikkoa valtavasti. Lopuksi saapuu kevät, muumit heräävät talviuniltaan. Elämä jatkuu, mutta kokemus on yhä muumipeikon mielessä. 

Tove Jansson taitaa hahmojen luomisen taidon. Jokaisella hahmolla tuntuu olevan omat erityispiirteensä. Löysin kirjasta paljon myös sellaisia hahmoja, jotka eivät ole minulle aiemmasta tietämyksestä tuttuja, kuten näkymättömät päästäiset. Esimerkiksi Tuutikki on rohkea ja viisas luontoihminen, joka ei säikähdä olla luonnon armoilla. Kerronta on kuvailevaa ja hidastempoista. Se ei kuitenkaan haittaa, vaan sopii tähän taianomaiseen satuun oikein hyvin. Janssonin käyttämä kieli taas on kovin kaunista, tasapainoista. Kuvituksena kirjassa on tekstiin kytkeytyviä mustavalkoisia kuvia, jotka ovat tuttua Janssonin kädenjälkeä. 

Tarinan takaa kirjan teemaksi nostaisin selviytymisen ja sen, että uuden ja vieraan kohdalla täytyy sopeutua. Kirja on herkkä tarina rohkeudesta ja kasvamisesta. Tarina on salaperäinen, ja vaivihkaa saapuva jännitys kaappaa lapset varmasti mukaansa. Kirjassa kerrotaan myös oravan kuolemasta pakkaseen sekä hautajaisista. Kuvaus oli oman kokemukseni mukaan kaunis, eikä ollenkaan ahdistava, joten sen avulla aihetta voisi hyvin käsitellä myös lasten kanssa. Itse olin koukussa jo ensimmäisistä sivuista lähtien. Tunnelma on lumoava, sillä Muumipeikko tarkastelee talvea ensimmäistä kertaa omin silmin. Talven ihmeellisyys uppoaa lukijaankin takuulla.

En osaa luokitella ikäsuositusta kirjalle. Kirja on syvällinen, kaunis ja herkkä kokonaisuus. Aivan pienille sitä en suosittelisi, sillä voi olla vaikeaa seurata kirjaa, jos on tottunut piirrossarjan muumimaailmaan. Sen sijaan lukuhetkissä se voisi toimia. Kirjasta löytyy mielestäni jotain sekä lapsille että aikuisille. Lapselle satu on varmasti jännittävä ja muumipeikon yksinäisyys samaistuttava asia. Aikuisena näen kuitenkin Muumipeikon kasvavan tarinan mukana valtavasti, määrittelevän omaa identitettiään ja oppivan katsomaan maailmaa uudella tavalla. Näitä asioita taas lapsi ei tarinan takaa välttämättä hahmota. Oikeastaan suosittelisinkin kirjaa kaikenikäisille, sillä klassikko ei kulune koskaan. Ainakin itse viihdyin kirjan parissa todella hyvin. Luulen, että jatkossa saatan kaivaa kirjan uudelleenkin käsiini talven kynnyksellä.