Lintu ja poro

Esko-Pekka Tiitisen kirjoittama ja Tuula Tiitisen kuvittama lasten kirja Lintu ja poro oli sattumanvarainen valinta annetusta kirjalistasta. Ensi näkemältä kirjan kansi näyttää melko tyypilliseltä 90-luvun tuotokselta, mutta sivu sivulta rakastuin kirjaan yhä enemmän. Kirja yllätti itseni todella positiivisesti ja kaiken kaikkiaan herätti minussa suuria tunteita. 

Kirja kertoo pienestä sirkusta, joka talven tullessa ystävystyy vanhan poron kanssa. Yhdessä kaksikko selviää juuri ja juuri läpi talven toinen toistaan tukien. Keväällä sirkku huomaa oman lintuparvensa palanneen etelästä, ja poron kadonneen, kuolleen, luontoon.

Lintu ja poro on äärimmäisen kaunis satu ystävyydestä, huolenpidosta ja välittämisestä. Myös luonto ja vuodenajat tulevat vahvasti esille. Miljöönä on suomalainen luonto, josta kertoo lapin kuvaus, sen luonto ja eläimet. Kuolema on taustalla kirjan yhtenä teemana, ja sitä kuvataan koskettavalla ja turvallisella tavalla. Vanhan poron ja ensimmäistä talveaan elävän sirkun kohtaaminen kertoo myös lapsen ja vanhuksen suhteesta. Näkisin yhtenä teemana myös sukupolvet ja sukupolvien välisen yhteyden.

Kieli on sadussa harkittua ja kaunista. Satu sisältää sekä kuvausta että vuoropuhelua. Väliin on ripoteltu myös lyhyitä runoja, jotka elävöittävät kirjaa todella paljon.

Kylmää vastaan on vaikea taisto

jos väriset yössä yksin.

Kylmää varten on rakkauden vaisto

sen huomaa sylityksin.

Kuvitus näyttää canvas-taulupohjalle maalatulta. Kuvat ovat aukeaman kokoisina tekstin taustalla. Kuvitus hyppää silmille ensimmäisenä ja vie mukanaan eri hetkiin. Kuvitus mukailee tarinaa ja siinä näkyy hienosti vuodenajankierto syksystä kevääseen. Väreiltään kuvat ovat vahvoja, kuin maalauksia seinille.

En osaa rajata ikäryhmää, jolle lähtisin kirjaa lukemaan, sillä se sopii mielestäni yksinkertaisesti kaikille. Pienen lapsen kanssa satua voisi lähteä tarkastelemaan kuvien kautta, kun taas vanhemman kanssa tarina voi avata todella paljon maailmoja ja ajatuksia. Aihe kirjassa on vieläkin harvinainen, sillä kuolemasta ei puhuta paljon. Kuolema on kuvattu koskettavasti ja kauniisti, enkä koe, että pienellekään lapselle tulisi sadusta turvaton olo. Tämän takia voisin hyvin kuvitella kirjan myös alakouluun, jos on aiheellista käsitellä vaikeaa asiaa.