Yksin asuva Nyyti on pelokas pikku olento, joka pelkää erityisesti pimeää. Pelonsekaisena se päättää lähteä maailmalle ja hylätä oman kotinsa. Matkan varrella Nyyti tormää monenmoisiin muumimaailman hahmoihin, mutta ei uskalla sanoa muille mitään, ja jää näin pimentoon. Sattumalta hän törmää rannalla pullopostiin, jonka kirjeessä joku vieläkin yksinäisempi kertoo olevansa avun tarpeessa. Siitäkös Nyyti rohkaistuu, ja lähtee pelastamaan neitoa. Lopulta nämä kaksi päätyvät yhteen ja elävät onnellisena yhdessä elämänsä loppuun asti.
Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä on koskettava, ajaton ja helposti samaistuttava tarina. Aiheena tarinassa on Nyytin seikkailu ja sen monet käänteet. Oman kokemukseni mukaan teemaksi tarinan takaa paljastuu yksinäisyys, pelkonsa voittaminen, rohkeus ja ystävyys, jopa rakkaus.
Kieli on kirjoiteltu riimitellysti ja se sisältää loppusointuja. Koko tarina on koottu kauniisti runomuotoon, mikä on todella kiehtovaa. Kirsi Kunnaksen onnistuneella työllä suomentajana on valtava merkitys lukukokemukseen. Runollinen kieli ja kiemuraiset kirjaimet voivat tehdä kirjasta lapselle vaikealukuisen, mutta kirja on kuitenkin ehdottomasti ihana lukea aikuisen kanssa. Myös vanhempi lapsi voi kiinnostua kirjasta aivan hyvin, ja pystyy myös lukemaan sitä omatoimisesti. Tarina on sopiva myös pienille lapsille, sillä se on läpi tarinan toiveikas ja loppu on onnellinen. Kuvituksen ulosanti toimii tietysti tarinan tukena silloin, kun luetaan yhdessä aikuisen kanssa.
Oman näkemykseni mukaan tarina sopii oikein hyvin luettavaksi sekä tytöille että pojille, vaikka päähenkilönä seikkaileva Nyyti onkin poika. Tunteikas ja kaunis tarina sopii moneen tilanteeseen. Itse lähtisin soveltamaan sitä sellaisten teemojen ympärille, joissa keskitytään pelkoihin tai ystävyyteen. Satu sopisi hyvin myös ihan vain satuhetken anniksi. Muumiteeman ympärille linkitys lienee luonnollinen ja itsestään selvä vaihtoehto.
Kirjan kuvitus on todella herkullinen, täynnä värejä ja pieniä yksityiskohtia. Janssonin tyyli on omaleimainen, tunnistettava ja ehkä juuri siksi niin kiehtova. Kuvituksessa on käytetty paljon puhtaita ja kirkkaita värejä, jota ilottelevat onnistuneesti keskenään.
Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että kirjan ensipainos on tullut jo vuonna 1952. Vaikka kirja on julkaistu todella pitkä aika sitten, on se edelleen täysin ajankohtainen. Kunnioitettavan aikaa kestävä, niin hahmoiltaan kuin teemoiltaankin. Kuvituskin sopii oikein hyvin tähän päivään, ja näyttää jopa raikkaalta. Tämän kirjan myötä sainkin palon saada käsiini lisääkin muumikirjoja. Kaiken kaikkineen kirja on omasta mielestäni aivan ihana ja rakastettava, sekä sellainen, jota lapselle haluaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti