Pieni tulitikkutyttö

H.C. Andersenin Pieni tulitikkutyttö on satu, johon sain ensikosketukseni lukiossa. Luin sadun ensimmäistä kertaa, ja olin häkeltynyt. Valtavan kaunis, puhutteleva satu, jota ei voi lukea herkistymättä. Tämä on ehkä lempisatuni, jotenkin erilainen kuin muut ja ennen kaikkea mielettömän herkkä.

Satu kertoo pienestä tytöstä, joka on uuden vuoden aattona myymässä tulitikkuja. Hän kylmettyy pakkasessa, ja raapaisee tikun kerrallaan. Jokaisella raapaisulla hän näkee kaikkea uutta ja ihanaa. Lopulta tyttö on raapaissut kaikki tikut ja paleltuu kuoliaaksi pakkaseen. Yhdessä kuolleen isoäitinsä kanssa tyttö pääsee taivaaseen jumalan luokse, ja on valtavan onnellinen näkemistään kauniista asioista.

Liikuttava satu pienestä tytöstä kosketti edelleen paljon. Se kertoo elämästä ja hädästä. Tarina on ajankohtainen edelleen, ja yhä monen lapsen arkipäivää tässä ajassa. Tarina on tiedostava ja kantaaottava. Se tarttuu rankoin ottein yhteiskunnan ongelmiin, välinpitämättömyyteen ja eriarvoisuuteen. Ihmiset ummistavat edelleen silmänsä pahoin voivilta ihmisiltä. Pieni tyttö on oman näkemykseni mukaan jopa enkelihahmoon verrattavissa: vastakohta ajattelemattomille ihmisille. Satu kertoo myös pelosta ja osattomuudesta, joita tyttö kohtaa. Ainut turva löytyy todellisuutta pakanemalla isoäidin luota, joka on ollut tytölle rakas ja hyvä. 

Kaikesta raakuudesta huolimatta satu on herkkä ja kaunis. Ennen kaikkea se tuo ihmisille selkeän viestin, asioita voi ja pitää muuttaa. Elämää täytyy arvostaa, empatiaa lisätä ja nauttia pienistä asioista. Satu on aikanaan voinut herättää paljonkin keskustelua, ja arvosta Andersenin kynän jälkeä todella paljon. Kaikki tuntuu harkitulta: sanavalinnat, hahmot ja koko tarina. Pienillä teoilla on merkitystä, ja joskus ne pienet teot voivat pelastaa toisen elämän. 

Kuolema kuvataan sadussa kauniisti, sillä usko pelastaa tytön. Lapsi voi yhdessä aikuisen kanssa satua lukiessa harjoitella turvallisesti jännityksen, pelon ja surun kohtaamista. Vaikeita tunteita ja ahdistavia asioita voi sadun avulla opetella käsittelemään. Sadun raakuuden takia en lukisi satua aivan pienelle lapselle. Ylipäätään tarinan lukeminen lapselle tuntuu melko hurjalta nykypäivänä, mutta täytyy muistaa, että lapsi näkee ja kokee sadun eri tavoin kuin minä. Ja onhan se edelleen todella kaunis.